Soutustadionia varten on kaivettu 2 250 metriä pitkä ja 130 metriä leveä järvi. Järveen on mitattu 2 000 metriä pitkä rata, josta on edelleen mitattu väliaikapisteet 500 metrin välein. Ratoja on rinnakkain kuusi, ja ne on erotettu toisistaan poijuilla. Yhteensä poijuja on toista tuhatta, joista jokaisen sijainti toisiinsa nähden on tarkasti mitattu.

Jokaisella radalla on 8 metriä pitkä vene. Jokaisessa veneessä on noin 190 cm pitkäksi ja 95 kiloa painavaksi mitattu soutaja, joka on tullut tuolle samalle järvelle, tuota samaa lyhyttä hetkeä varten, eri puolilta maailmaa.

Jokainen on tullut tuolle samalle järvelle, tuota samaa lyhyttä hetkeä varten.

Soutajat kuljettavat venettä hieman alle 290 senttimetriä pitkien airojen avulla. Heistä jokaisella on eri kestävyyslajien vaatimukset huomioiden erittäin korkea absoluuttinen maksimaalinen hapenottokyky.

Kaikki kalusto on trimmattu jokaiselle soutajalle vuosien aikana yksilöllisesti heidän ominaisuuksiensa mukaan. Suorituksensa aikana heiltä voisi mitata poikkeuksellisimpia fysiologisia arvoja, joita ihmiselimistö voi tuottaa.

Lähtökomennon jälkeen ensimmäisen veneen keula ylittää maalilinjan ja kellottaa ajaksi noin 6 minuuttia ja 40 sekuntia. Toinen veneen keula on maalissa 0,2 sekuntia myöhemmin eli muutama kymmenen senttiä ensimmäisen jälkeen. Pitkän veneen rinnalla ero näyttää hyvin pieneltä.

Pitkän veneen rinnalla ero näyttää hyvin pieneltä.

Seuraaviksi tulleet kaksi venettä, niiden keulat, ylittävät maalilinjan noin sekuntia myöhemmin. Hetki on sama, jolloin ensimmäisenä viivan ylittäneen soutajan vartalo on maalilinjan kohdalla. Pronssimitalista kamppailevat soutajat jäävät voittajalle noin puoli veneenmittaa. Kaksi viimeistä soutajaa pääsevät maaliin hetkeä myöhemmin.

Matkan aikana soutajat ovat vetäneet kukin noin 240 vetoa, keskimäärin tahdilla 37 vetoa minuutissa. Tuossa tilanteessa, tuon tuloksen tehdäkseen, heistä jokainen on harjoitellut suoritusta varten 10–20 vuoden ajan. Heidän suorituskykyään, kilpailutuloksiaan, tekniikkaansa ja elimistönsä toimintaa sekä harjoitusmääriä on mitattu tuona aikana lähes päivittäin. Pienet tekijät ratkaisevat tuon 0,2 sekunnin eron.

Pienet tekijät ratkaisevat tuon 0,2 sekunnin eron.

Eron tekemiseen on soutajan apuna osallistunut yli 100 taustahenkilöä, jotka juhlivat sitä. Ratkaisevan eron saavuttamiseen on 15 vuoden aikana käytetty useampi miljoona euroa, urheilijan 15 000 harjoitustuntia ja moninkertaisesti työtunteja taustajoukoilta.

Vertailun vuoksi – edellisissä olympialaisissa kultamitali ratkaistiin alle 0,01 sekunnin erolla.

Mittaamalla menestykseen

Urheilussa tulos perustuu mittaamiseen. Tuloksen maksimoiminen vaatii kaiken muun optimoimisen. Optimointi vaatii hienosäätöä, hienosäätö seurantaa ja seuranta mittaamista. Ilman mittaamista tavoitteensaavuttamisprosessi typistyisi malliin: tavoitteen asettaminen – suunnitelma – toteutus – tuloksen tarkastelu. Todennäköisyys tavoitteen saavuttamiselle pienenee murto-osaan, jos yrityksen ja erehdyksen tuoma oppiminen jää hyödyntämättä.

Virheiden tekeminen ei ole tavoiteltavaa, mutta niistä oppimatta jättäminen on vieläkin suurempi virhe. Tällöin kehitys jää puuttumaan. Toisaalta, jos vaaditaan paremmuutta – saati sitten parhautta – pelkkä mallioppiminen ei nimensä mukaisesti riitä.

Jo kilpailukykyisyys edellyttää jatkuvaa toiminnan kehittämistä.

Jo kilpailukykyisyys edellyttää jatkuvaa toiminnan kehittämistä. Se vaatii myös rationaalisuutta, kriittisyyttä ja tarkkuutta. Kolmikon taustalla on objektiivisuus ja sen takana mittaaminen. Mittaaminen on myös lähtökohta tavoitteen saavuttamisen, todennäköisyyden, virheen, kehityksen, kilpailukykyisyyden, paremmuuden ja parhauden arvioimiseksi.

Mittaa myös laatua

Yhtälö on mielenkiintoinen, kun objektiivisen mittaamisen kohde on äärimmäisen subjektiivinen ja lopputuloksen tarkastelussa kytkeytyvät lukuisten asioiden suhteet. Kone ei tee urheilusuoritusta. Sekä ihmiselimistö että sen toteuttama vaativa performanssi on monimutkainen mitattava kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Objektiivisuus, subjektiivisuus ja asioiden väliset suhteet ovat urheilussa läsnä esimerkiksi siten, että urheilija, jolla on parhaat laboratoriossa mitatut ominaisuudet, ei välttämättä ole sama, joka ylittää maaliviivan ensimmäisenä. Määrän (quantity) mittaaminen on kovin helppoa verrattuna laatuun (quality), mikä kuitenkin muodostuu usein ratkaisevaksi. Mutta miten purkaa mittareiksi ja havainnoinnin kohteeksi esimerkiksi soutusuorituksen, tekniikan, harjoittelun ja kilpailemisen tai toiminnan laatua: millaisia määrällisiä ominaisuuksia tulisi valita mitattavaksi?

Pohjaa päätöksenteko tuloksiin

Kuuden vuoden lääketieteen opiskelun jälkeen huomaan yhä havahtuvani lähes päivittäin ihmiselimistön monimutkaisuuteen. Se tekee myös urheilusta kiehtovaa. Tieteenalan nimi on sikäli harhaanjohtava, että noista 2 000:sta päivästä kovin montaa ei ole käytetty pelkästään lääkkeiden tai niiden vaikutusmekanismien opiskeluun. Kyse on ihmiselimistön toiminnan ymmärtämisestä eri tilanteissa ja siitä, kuinka siihen voidaan vaikuttaa.

Näin tarkasteltuna lääketiede ei ole kovin kaukana urheilusta. Toisaalta terveyden ja sairauden käsitteet muodostavat usein jatkumon, jonka toisessa päässä on elimistön tai elinjärjestelmän erinomainen toimintakyky ja toisessa päässä kuolema. Potilaalle parhaan hoidon valinta perustuu mittaamiseen tai tutkimustuloksiin ja sen vaste tulee kontrolloida.

Vastaavasti urheilijalla parhaan harjoituksen tai harjoitusohjelman valinta perustuu sen hetkisen tilanteen ymmärtämiseen, mikä luotettavasti toteutettuna perustuu myös mittaamiseen. Ja vasteen kontrollointi mahdollistaa hienosäädön tai uuden intervention.

Lukuisat mittaamismenetelmät urheilussa ja lääketieteessä ovat samoja tai hyvin lähellä toisiaan. Urheiluun ne ovat yleensä tulleet lääketieteen kautta. Opiskelun myötä olen päässyt tutustumaan lukuisiin eri mittausmenetelmiin ja oppinut ymmärtämään omaa elimistöäni paremmin. Tälle ymmärryksen tasolle en olisi päässyt vain urheilijan roolissa.

Mittaa tarkoituksenmukaisesti

Lääketieteessä tarpeeton tutkimus on resurssien tuhlausta ja johtaa pahimmillaan myös väärään johto- ja hoitopäätökseen. Myös urheilussa metsä voi hukkua puilta tai information overload johtaa muuten vain punaisen langan hukkumiseen. Kriittisyys vaatii mittaamista – mutta myös mittaaminen kriittisyyttä. Ajatuksen siitä, mikä on tarpeellista, tulee olla läsnä.

Toisaalta jatkuva tiedon kerääminen ja toiminnan muokkaaminen heijastaa osaltaan epävarmuutta – tai vähintään uteliaisuutta. Kilpaillessani Shanghaissa tapasin erään sveitsiläisen valmentajan, jolta opin suurimman oivallukseni aiheeseen liittyen: ”Joel, at some time, sooner or later, to achieve your goal, you have to stop be your own guinea-pig. Only then you can be self-confident enough and reach your maximal result at that point. Only then you are able to win Olympic gold medal.”

Toistaiseksi koekaniinina metsässä seikkailu on opettanut paljon, mutta jossain vaiheessa pitää valita seurattava polku ja pysyä sillä, vaikka muutkin reitit vaikuttaisivat houkuttelevilta. Ja koko ajan aion nautti matkasta.

Seuraa, ymmärrä ja kehity

Mittaaminen ja seuranta, yritys ja erehdys, oppiminen ja syvällinen ymmärrys sekä uteliaisuuden ja varmuuden tasapaino ovat lopulta ne, jotka mahdollistavat parhaan valmistautumisen. Ihmiselimistön monimutkaisuus johtaa helposti siihen, että kriittisen hetken jälkeen urheilija toteaa: ’’oli huono päivä’’.

Vuosikymmenen huippu-urheiluun panostamisen jälkeen voi miettiä, oliko keskitytty kaikkeen olennaiseen tai hankittu ymmärrystä? Eikö tuo aika nimenomaan ole käytetty suoritukseen valmistautumiseen? Jotain on tällöin jäänyt kokonaan huomioimatta.

Parhaan fyysisen kunnon, tekniikan, optimaalisen suoritustilan, tunteiden hallinnan, paineiden käsittelyn ja lukuisan muun tekijän ajoitus ja ymmärtäminen vaatii oppimista ja taitojen huippunsa vienti seurantaa sekä usein myös mittaamista. Vaikeaa ja kaukana yksinkertaisesta. Eikä ole siis yhtään helpompaa se mitalin voittaminen. Silti paras tekee niin.

Lähestymistapani soutuun on hyvin pitkälti tiedettä. Sen myötä uskon lopputuloksen olevan lähellä taidetta. Jos numerot kiinnostavat, voit lukea niitä lisää kotisivuiltani Finnispair.

Terveisin, Joel Naukkarinen

Tekstin kirjoittaja on huippu-urheilija, olympiasoutaja Joel Naukkarinen. Naukkarinen soutaa yksikköä tavoitteenaan olympiakulta vuoden 2020 tai 2024 olympialaisissa. Naukkarinen asuu Kuopiossa ja opiskelee lääketiedettä Itä-Suomen yliopistossa. Talentree tukee Joel Naukkarista kohti unelmaansa.