Otsikon kysymys tuo useimpien mieleen nopeasti kirpoavan vapautuneen ja kepeän fiiliksen: olisin minä, olisin aidosti minä, eläisin juuri minun näköistä elämää! Usein nimittäin juuri nuo kuuluisat muut ovat niitä, jotka aiheuttavat harmaita hiuksia ja epämukavuutta elämässämme.
Kysymyksen tarkastelu itsetuntemuksen näkökulmasta tuottaa hengästyttävän paljon uusia kysymyksiä kenelle tahansa: Mikä minussa on toisin, kun kukaan ei katsele? Mikä ajatuksissani, tunteissani ja kokemuksissani on silloin toisin? Tavoitanko kenties aidomman minän?
Jokainen tyhjä hetki on helppo täyttää sosiaalisen median viihdykkeillä.
Kysymys voi olla vaikea, sillä nykyisessä hektisessä elämässä tuntuu lähes mahdottomalta pysähtyä kuuntelemaan itseään: Jokainen tyhjä hetki on helppo täyttää sosiaalisen median viihdykkeillä. Monen henkilön kanssa yksi haastavimmista coaching-prosessin tehtävistä onkin ollut pyrkimys mitääntekemättömyyteen: itsensä kuulostelua aamusivujen, meditoinnin, mindfulnessin tai muiden työkalujen tukemana.
Otsikon kysymys on siis paitsi vaikea ja kiinnostava, myös vähän pelottava. Muut ihmiset vaikuttavat olemiseemme ja tekemisiimme vahvasti sekä fyysisen läsnäolonsa kautta että mielemme sisällä. Tulemme näkyviksi kohtaamisissa toistemme kanssa ja muotoudumme vääjäämättä suhteidemme summana. Peilaamme toisiimme omia odotuksiamme ja toiveitamme – ja toiset toimivat kohdallamme samoin.
Muut vaikuttavat meihin aina, koska pidämme heitä mielessämme.
Emme voi olla yhdessä vaikuttamatta toisiimme aina jollakin tasolla. Meihin kerrostuu rooleja, asenteita, odotuksia ja uskomuksia, jotka näkyvät tavassamme olla ja toimia. Jotkin suhteet jättävät meihin voimakkaampia vaikutteita ja heijastuksia siitä millaisina itsemme koemme, toiset pyyhkäisevät meitä höyhenenkevyesti. Vaikka muut eivät olisi fyysisesti läsnä eikä heidän katseensa meihin aina yltäisi, vaikuttavat he meihin silti, koska me pidämme muita mielessämme.
Uskomme tietävämme, mitä joku saattaisi valinnoistamme ajatella tai millaisesta käytöksestä hän saattaisi kohottaa kulmakarvaansa. Tämä kaikki voi olla ja useinmiten onkin alitajuista, tiedostamatonta ohjailua, jota aivoihimme koodattu skripti meille kertoo. Historiaamme kerrostunut kokemus kertoo, miten vaikkapa esimiehen kuuluu tilanteissa toimia ja millaisena esimiehenä meitä pidetään. Kaikki tämä peilautuu siihen, millaisiksi itse itsemme lopulta koemme ja kuinka käyttäydymme.
Kokemuksemme kertoo, miten vaikkapa esimiehen kuuluu toimia.
Jos tarkastelet roolejasi, niihin liittyviä odotuksia, omaa toimintaasi ja uskomuksiasi ja kuorit näiden kerrostumia yksitellen, mitä löydät? Alkuperäinen kysymys ohjaa houkuttelevaan ajatusleikkiin: mitä kaikkea olisinkaan! Ja juuri sen myötä pääsemme lähemmäksi sitä kuvaa itsestämme, mitä kohti haluamme mennä. Jos huomasit jotain, mille ei ole aiemmin ollut mahdollisuutta, mutta joka on pyristellyt pinnan alla, saat pohdittavaksi vielä yhden kysymyksen: Millainen olisit parhaimmillasi?
Rakkaudellisin pohdiskeluterveisin, Henna Huovinen ja Suvi Kohisevankoski
Inspiraatiota ammennettu mm seuraavista: Frank Martela, Valonöörit (2015); Oskari Saari; Aki Hintsan elämäntyöstä kertova Voittamisen Anatomia (2015) Minna Huotari ja Katri Saarikivi, Aivot työssä (2018).
