Kokemuksia rekryprosessista – mitä työnhakijana skannasin?

Omassa työnhaku-Tinderissäni swaippasin Talentreen oikealle. Luin nettisivuja, Facebook-sivuja, blogikirjoituksia, henkilökuvauksia ja Instagramia. Yritin ennen kaikkea kalastella informaatiota, josta käy ilmi, millä tavalla Talentree toteuttaa arvojaan. Tiedättehän: niitä peruspilareita, joilla yhtiö toteuttaa strategiaansa. Ajattelin, että jos yrityksen arvot puhuttelevat minua työnhakijana ja voin löytää niistä oman arvomaailmani elementit, olemme jo puolimatkassa kohti yhteistyötä.

Ilokseni löysin Talentreen arvot markkinointimateriaaleista aika nopeasti: arvojen toteuttaminen vaikutti olevan tälle yhtiölle arvo itsessään. Kun työhakemuksen lähetä-nappula oli pohjassa, kuudes aistini tiesi, että me ollaan match. Kasvun sparraaja Heidi Eskelinen – saanko esittäytyä.

Työelämä myötäilee elämäntilannetta

Viimeisimmät vuoteni työskentelin tilintarkastustehtävissä Big Four -yhtiössä. Näin jo kaukaa, että tilintarkastusurani on tulossa tiensä päähän. Tai jos ei päähän asti, ainakin edessä olisi katkos. Syvältä sisimmästä kantautuva ääni huusi jotain muuta, ja tähän asti tuo ääni on ollut oikeassa, joten mitäpä sille vastaan väittämään.

Analyyttinen tyyppi kun olen, ei tämäkään prosessi kovin yksinkertaisesti edennyt. Pohdin pitkään, mikä on minulle tärkeää ja mitkä ovat ehtoni, mitä uskallan ja mitä saan vaatia. Puntaroin, mitkä ovat mahdollisuuteni ja mitkä rajoitteeni. Missä haluan olla? Uskallanko? Mitä jos…? Te tiedätte. Kysymysten tulva, joka muovautuu oman mielen sopukoissa hyvin nopeasti noidankehäksi.

Tiedän, että en ole ollut ajatusteni kanssa yksin. Eletty elämä muokkaa jatkuvasti omaa arvopohjaa, ja on oikeutettua vaatia (myös itseltään), että työelämä myötäilee tätä muutosta. Ilman liikaa runollisuutta, joskus on ihan suotavaa myös kokeilla, heittäytyä ja olla yhtä kokemusta viisaampi sen suhteen, mikä voisi olla se oma juttu tai mitä se ei ainakaan ole.

Koska olin tilanteessa, jossa kaikki oli ihan hyvin, tuntui ylimieliseltä vaatia enemmän. Toisaalta en vieläkään pysty tuota ajatusta itselleni perustelemaan – miksi olisi ylimielistä tavoitella oman näköistä työelämää? Yhdellä toiveet kohdistuvat palkkaan ja työehtoihin, toisella työkavereihin, kolmannella titteliin ja työnkuvaan, neljännellä työnantajan arvoihin ja strategiaan. Suurimmalla osalla tavoite on sekoitus näitä kaikkia, painotus vain vaihtelee oman elämäntilanteen ja arvomaailman muuttuessa. Juuri siitä oli omalla kohdallanikin kyse: oikeasta kombinaatiosta kohti omannäköistä työelämää. Tähän elämäntilanteeseen, ja seuraavaankin.

Hain uutta – omilla ehdoillani

Jännitystä eivät tilanteeseen luoneet juurikaan tulevat työtehtävät. Olin luottavainen, että opin kun opettelen. Oman työurani taipaleella vedetään joka tapauksessa vasta ensimmäisiä kilometrejä. Tällä kertaa työnhakuprosessiin jännitystä loivat työyhteisö ja yrityskulttuuri ja se, miten juuri minä siihen sovin. Haastatteluprosessiakin lähestyin siksi aivan uudesta lähtökohdasta.

Ensimmäistä kertaa elämässäni koin, että en ollut pakkoraossa, olin valmis myös jatkamaan edellisessä työsuhteessa. Tähän ”pakkorako”-ajatteluun sortuvat toisinaan niin työnhakija kuin työnantaja. Ja miksipä eivät sortuisi: elämä kun ei anna ennakkovaroitusta tulevasta, joten on parempi pelata varman päälle. Ennakoimattomuudesta huolimatta kannustan pohtimaan, miten näiltä pakottavilta tilanteilta voisi välttyä, ja haastamaan omaa ajatusmaailmaansa todellisesta pakosta.

Kysy lisää:

+358 50 377 7892 heidi.eskelinen@talentree.fi

Kaikki jollakin elämän saralla ja jollakin mittarilla menestyneet ihmiset antavat saman ohjeen: ”Ole oma itsesi”. Lyhyellä elämänkokemuksellani olen oppinut yhden asian: kliseet ovat kliseitä siksi, että ne ovat totta. Tylsää, mutta totta. Tässä työnhakuprosessissa olisi siis oltava oma itsensä ja mentävä ”all in”. Halusin antaa rekrytoijalleni kaikki mahdollisuudet arvioida ainoaa olennaista seikkaa: sopisinko tähän työyhteisöön vai en.

Pöydän kahdelta puolelta vain toinen puoli tuntee yrityskulttuurin ja työyhteisön. Työnhakija puolestaan voi arvioida yritystä käytettävissä olevien materiaalien ja kuulopuheiden avulla. Rekrytointiprosessin aikana hän pystyy myös mittaamaan vastapuolen halua ja keinoja selvittää, miten hyvä osuma työnhakija kyseiseen työyhteisöön on.

Hälytyskelloni olisivat soineet, jos me-henkeä markkinoinut yritys ei olisikaan ollut kiinnostunut minusta persoonana eikä halunnut selvittää metataitojani. Työnhakijan on monella tapaa luotettava rekrytoijan arviointikykyyn työyhteisöön soveltumisen osalta, mutta havaintoja vastapuolesta pystyy tekemään pitkin prosessia.

Matkustajan rooliin heittäytyminen rekrytointiprosessissa olisi ollut luonteeni vastaista. Omalla aktiivisuudellani pääsin selvittämään niitä teemoja, jotka koin kynnyskysymyksiksi työpaikan vaihtamisessa. Työsuhde-etujen sijaan (okei, niitä ennen) minua kiinnostivat esimerkiksi työhyvinvoinnin mittaaminen, siitä saadut tulokset, sen suhteen tehdyt toimenpiteet ja se, miten työhyvinvointi näkyy työyhteisössä.

Rekrytointiprosesseja on monenlaisia, mutta tällä kertaa vaikutuin niistä aidoista ja tasapuolisista kohtaamisista, joissa varsin spontaanien keskusteluiden kautta pystyimme molemmat osapuolet mittaamaan sopivuuttani tähän tehtävään ja tähän työyhteisöön. Se tyyli on ominainen Talentreelle ja se tyyli on ominainen minulle. Voin puhua vain omasta puolestani, mutta sanoisin, että teimme työmme hyvin.