Paineensietokyky erikoistilanteessa

Johtaminen on aina ollut tasapainoilua epävarmuuden kanssa. Kriisit, muutokset ja paineet eivät ole poikkeuksia, vaan nykytyöelämän normaalia. Pelastetaan strategia -podcastin vieraana olleen Christina Dahlblomin mukaan se, miten paineeseen suhtaudutaan, määrittää johtamisen laadun.

”Paineen alla tapahtuu paljon tiedostamatonta. Stressi kiristää ajattelua, kaventaa näkökulmaa ja heikentää kykyä kuunnella. Jo pelkästään se, että ymmärtää oman reagointinsa – onko taipumus vetäytyä vai yliohjata – auttaa johtamaan paremmin.”

Paineenhallinta ei ole synnynnäinen taito, vaan harjoiteltavissa oleva kyky. Se lähtee oman käyttäytymisen tunnistamisesta ja siitä, että johtaja ymmärtää, millaisia signaaleja hänen toimintansa välittää muille. ”Kun johtaja itse pysyy rauhallisena, hän toimii ankkurina muille. Mutta jos johtaja reagoi impulsiivisesti, se leviää koko organisaatioon.”

Paineen kestävyys ei siis synny yksilöiden vahvuudesta, vaan tiimin yhteisestä rytmistä ja luottamuksesta. Tiimissä, jossa jokainen ymmärtää toistensa toimintatyylit, paine ei hajota – se yhdistää.

”Kun tiimi ymmärtää toisiaan, paine ei hajota, vaan hitsaa yhteen. Se erottaa hyvän johtoryhmän keskinkertaisesta.”

Dahlblomin mukaan jokaisen johtajan on syytä opetella pysähtymään, reflektoimaan ja rakentamaan palautumisen rutiineja. ”Resilienssi ei ole kyky kestää loputtomasti, vaan kyky palautua ja toimia viisaasti silloinkin, kun paine on suurimmillaan.”

Hallituksen tärkein tehtävä kriisissä on suunnan säilyttäminen

Kun toimintaympäristö muuttuu nopeasti, paine kasvaa helposti myös hallituksessa. Energiakriisit, yrityskaupat tai mainekriisit vaativat nopeita ratkaisuja – mutta samalla juuri silloin strateginen suunta on helpointa menettää.

Dahlblom painottaa, että valmistautuminen kriiseihin alkaa kauan ennen myrskyä. ”Kaikki, mikä luo selkeyttä ja yhteistä ymmärrystä ennen kriisiä, auttaa sen keskellä. On sovittava etukäteen, kuka päättää mistä ja miten tieto liikkuu. Kun perusasiat ovat kunnossa, hallitus pystyy keskittymään siihen, mikä on sen ydintehtävä: suunta.”

Hallitus on kuin drone: kun kaikki toimii, se voi pysyä korkealla ja tarkkailla. Kun kriisi iskee, sen on kyettävä laskeutumaan alas – mutta vain hetkeksi. ”Jos hallitus jää pysyvästi liian lähelle operatiivista tasoa, se menettää kykynsä nähdä kokonaiskuvan. On osattava tunnistaa hetki, jolloin on aika nousta takaisin ylös.”

Kriiseissä hallituksen tehtävä ei ole tehdä kaikkea itse, vaan mahdollistaa johtoryhmän onnistuminen. Siksi yhteinen tilannekuva ja avoin kommunikaatio ovat ratkaisevia. ”Johto tarvitsee hallitukselta selkeyttä ja tukea, ei kontrollia. Luottamus on tehokkain kriisinhallintakeino.”

Dahlblom nostaa esiin myös vähemmän näkyvän kriisin, joka hänen mukaansa vaivaa monia suomalaisia organisaatioita: työn imun ja sitoutumisen hiipumisen. ”Sitoutuneisuus on laskussa, työn imu heikentynyt. Strategiat, jotka eivät herätä tunnetta, eivät myöskään johda tekoihin. Tarvitsemme tarinoita, jotka sytyttävät.”

Hallituksen on siis kriisinkin keskellä muistettava, että sen tärkein tehtävä on säilyttää suunta ja merkitys. Strategia, joka tuntuu ihmisistä omalta, kestää myös paineen.