Tapanani on ollut vuodenvaihteessa kirjoittaa ”vuoden TOP-kiitokset” -tyyppinen julkinen reflektio. Tämän oudon vuoden 2020 jälkeen ajattelin kokeilla hybridiä: kiitoksille on paikkansa – ehkä enemmän kuin koskaan – mutta samalla tekee mieli jo katsoa tulevaan.

Aloitetaan kuitenkin kuluneesta. Ohitan vain lyhyesti ne kauhunhetket perjantaina 13. päivä maaliskuuta, kun maailma pysähtyi ja jokainen piti vain kiinni hatustaan – ja kassastaan. Koskaan ei ole taiten rakennettu kalenteritetris tuhoutunut niin lyhyessä ajassa kuin tuona päivänä. Eikä koskaan ole sillä tavoin aidosti pelottanut omankin liiketoiminnan puolesta. Käytännössä koko kevään työt, varsinkin projektibisneksen osalta, pyyhittiin kerralla pois. Myöskään siinä samassa hetkessä aloitettujen yt-neuvottelujen kohdalla en haluaisi pitkään pysähtyä. Tänä vuonna sattui useampi johtamiskokemus, joihin en olisi ikinä uskonut törmääväni: yt:t oli yksi niistä.

Tänä vuonna sattui useampi johtamiskokemus, joihin en olisi ikinä uskonut törmääväni.

Sen sijaan haluaisin viipyillen tarkastella sitä, miten talenttimme ottivat mahdollisuuden vastaan ja käänsivät sen voitoksi. Nopeasti, vain muutama viikko maaliskuun shokin jälkeen, aloimme ymmärtää, että olemme moneen muuhun verrattuna hyvin onnekkaassa asemassa ja kadun valoisammalla puolella: nyt, jos koskaan, asiakkaamme tarvitsevat meitä. Ja asiakkaitamme auttamalla selviämme itsekin.

Ensin oli hillittömät talkoot, kun pro bono -hengessä teimme Business Finland -hakemuksia ympäri Suomea toimiville yrityksille. Sitten valtion elvytyseurot alkoivat puhaltaa kehityshankkeita kiihtyvästi tulille ja meillä alkoikin olla kädet täynnä projekteja. Huolella rakennetun tetriksen tilalle tuli turboahdetut kalenterit, joissa taiten aseteltujen palikoiden sijaan näkyi tarmo ja vimma. Kevät oli niin kova rutistus, ettei moista ole nähty eikä tehty. Lomautuksista ei todellakaan tarvinnut keskustella ja yt:t todettiin pian päättyneeksi, ilman käytäntöön vietyjä toimenpiteitä. Harvasta asiasta olen ollut yhtä iloinen!

Syksy jatkui ihan samanlaisena. Kävi yhä selvemmäksi, että kesällä 2019 lanseerattu strategiamme sai koronasta melkoisen lisäbuustin, sillä se vahvisti digitalisaation aaltoa. Niinpä moniosaajajoukkomme on kasvanut erityisesti palvelumuotoilijoilla, UX/UI-suunnittelijoilla ja sovelluskehittäjillä. Vuoden saapuessa vihdoin päätökseen meitä on Talentree-konsernissa tasan 50.

Siispä kiitos vielä kerran, talentit. Te näytitte, miten yhteen hiileen puhaltamalla ja asiakkaan auttamisesta lähtevällä draivilla saa ihmeitä aikaan. Ja kiitos asiakkaamme, että uskalsitte heittää meille liiketoimintanne kannalta kriittisiä kehitysalueita yhdessä kehitettäväksi. Niissä me olemme parhaimmillamme.

Vuosi 2021 on sitten jo ihan muuta, niin toivon – ja uskon. Vuoteen tuo lämpimän lisämausteensa 10-vuotisjuhlamme, jota koronan vuoksi jouduttiin lykkäämään. Ei tässä tosin paljon historiankirjoitusta vääristellä: yrityksen perustimme isäni kanssa vuonna 2010, mutta varsinaisesti toiminta käynnistyi 2011. Hyvin käy alkavakin vuosi siis juhlan alustaksi.

Juhlavuoden teemamme on #tositarinoitakasvusta. Olemme kymmenen vuoden aikana nähneet niitä paljon. Ja toki teemme sellaista itsekin. Toimintamme jokaisena vuonna olemme kasvaneet kannattavasti. Samaa on tarkoitus jatkaa; sadan talentin raja siintää ihan muutaman vuoden päässä.

Kriisi, jos mikä, antaa mahdollisuuden myös oppimiseen.

Tarkoituksemme on julkaista aiheesta kymmenen inspiroivaa kirjoitusta tuoden esiin sekä henkilöitä että yrityksiä. Tarinat huipentuvat live-tapahtumaan lokakuussa 2021, jolloin – pandemiatilanteen salliessa – järjestämme hybridimuotoisen johtamisseminaarin. Sen konsepti on vielä salaisuus, mutta kantava ajatus on se, että voisimme antaa jotain takaisin tälle yhteisölle, jolta olemme niin paljon saaneet.

Toivotankin mitä parhainta vuotta 2021! Helppo se ei taaskaan tule olemaan, ihan jo tämän pandemiatilanteenkin jatkumisen vuoksi. Mutta valoa on tunnelin päässä. Ja kriisi, jos mikä, antaa mahdollisuuden myös oppimiseen. Moni meistä on varmaan löytänyt myös positiivista siitä, miten töitä voi tehdä sujuvasti etänä ja miten vaikkapa työmatkoista säästyneen ajan voikin käyttää johonkin muuhun kuin työhön.

Senkin on voinut joku huomata, että se, mitä tavoittelemme, ei välttämättä juoksekaan meitä karkuun. Me juoksemme sitä, ihan huomaamattamme. Silloin kannattaa kiihdyttämisen sijaan jarruttaa. Ja huomata, että arvokkaat asiat ovatkin siinä ihan lähellä, käden ulottuvilla.