Jos mieluummin kuuntelet tekstin (9 min), klikkaa alta:

Päivä 1. Matka Kuopiosta Maria Almin pikkukylään Itävaltaan on ollut ajomatkoineen, lentoineen ja vuokra-autoköröttelyineen jokseenkin uuvuttava. Siksi seurueemme vajaasta kymmenestä henkilöstä noin puolet hamuaa illallisella, vanhan tavan mukaisesti, weizeniä, tuota jumalten vehnäistä lahjaa meille janossamme heikoille. Vaikka yritämmekin rikkoa järjestyksessään noin viidennentoista poikien reissun totuttua kaavaa, vetää veri vanhaan, ainakin vähän: rentoutuminen vaatii sopivasti humaloitua hopeareunusta. Ja pyöräilyhän on tarkoitus aloittaa vasta seuraavana päivänä.

Poikien pyöräilyreissu on minulle mitä parhainta terapiaa, sillä johtajan homma on lopulta aika yksinäistä. Muilla organisaation tasoilla on yleensä aina joku taho – kollega tai esimies – jolta voi hankalampien kysymysten edessä hakea sparrausta. Yrityksen johtajalla tällaista ei usein ole. Työmäärä on kuitenkin melkoinen, sillä johtajan pöydän kautta kiertävät monet sellaisistakin asioista, joita muilla on luksus katsoa ensisijaisesti vain omasta näkökulmastaan. Vastuu kokonaisuudesta ja halu tehdä parhaimpansa ajavat johtajan helposti tekemään liikaa. Jos johtaja ei kiinnitä systemaattisesti huomiota jaksamiseensa, huomaa nopeasti olevansa sen äärirajoilla.

Johtajan agendalla tulee olla myös itsestä huolehtiminen.

Johtajan tehtävään kuuluu varmistaa se, että aikaa jää ammatilliselle kehittymiselle. Samalla tavalla, vähintään samalla painoarvolla, agendalla tulee olla se, että pitää itsestään huolta. Asiaa voi tarkastella vastuullisuuden näkökulmasta: jotta voi hoitaa roolinsa johtajana, on otettava vastuu omasta hyvinvoinnistaan. Vain siten voi olla hyvä esimies muille. Kaava on armoton: jos iän myötä fyysinen suorituskyky koko ajan aavistuksen laskee, on joka vuosi oltava kaksi naksua paremmat elintavat, jotta pysyy entisessä kunnossa.

Erityisesti perustajajohtajavetoisissa pienissä yrityksissä riskit ovat usein valtavat. Yritykset, joissa johtamisen kypsyysaste on matala, ja kokonaisuuden hahmottaminen on pitkälti yksien aivojen varassa, kantavat pahimmillaan kammottavaa henkilöstöriskiä. Tällöin yrittäjä on pahimmillaan tehnyt kohtuuttomia uhrauksia perheen ja terveyden kustannuksella puskeakseen yrityksen tiettyyn pisteeseen. Jos yrittäjälle tapahtuu jotain, mistä seuraa pitkä sairausloma tai vaikkapa työkyvyttömyys, voivat yrityksen arvo ja toimintakyky romahtaa. Isoissa yrityksissä tilanne ei ole usein ihan yhtä riskinen, mutta niissäkin johtajan uupuminen on iso inhimillinen ja taloudellinen haaste.

Onneksi suhtautuminen johtamiseen on muuttumassa, ja moni asennoituukin siihen yhä enemmän kuin huippu-urheiluun. Tällöin omaan hyvinvointiin suhtaudutaan siten kuin siihen kuuluukin suhtautua: tarmolla, päättäväisyydellä ja kurinalaisuudella. Eikä motivaation löytääkseen tarvitse kaivaa edes kovin syvältä: ainakin itse koen työni niin mielekkäänä, vaativana, inspiroivana ja kiinnostavana, että haluan tehdä töitä kaikella sillä potentiaalilla, joka minulla on.

Kaksi teesiä jaksamiseen: vertaistuki ja oman hyvinvoinnin johtaminen

Päivät 2-4

Jos ensimmäisen illan vehnäiset välijuomat hetkellisesti tuntuivatkin vastustamattomilta, läimäisee ensimmäisen varsinaisen pyöräilypäivän ensimmäisessä nousussa (noin 2,5 kertaa kotoisen Tahkovuoren verran) totuus kypärän alle – juuri sinne, mistä virtaa reissun ensimmäinen alppipuro, suolaisena ja runsaana. Vaikka ilta ei pitkä ollutkaan, unohtuvat mahdollisesti mielessä häivähtäneet toiveikkaan nostalgis-naivistiset aatokset pitkähköjen illallisten ja pikku sporttailun yhdistävästä hybridilomasta viimeistään siinä vaiheessa, kun reidet tirisevät kuin majapaikan isännän schnitzelit, ja syketaso hakkaa ennätystä toisensa perään. Toisena iltana ei samaa virhettä enää tehdä: viimeisenä ylhäällä ollut sankari taipuu prezelin lailla kerälle untuvatyynyään vasten siinä vaiheessa, kun Suomessa alkaa Tulosruutu. Ja täällä on kello tuntia vähemmän.

Samassa ura- ja elämäntilanteessa olevien ystävien kanssa sparrailu pyöräilylomalla tuo hektiseen arkeen tervetullutta vaihtelua. Silti omasta hyvinvoinnista pitäisi muistaa huolehtia muutoinkin. Hyvinvointi – niin kuin johtaminenkin – on ennen kaikkea arjen pieniä tekoja. Itselleni asia jakautuu karkeasti kahteen yhtä tärkeään osa-alueeseen.

Vertaistuki auttaa niin töissä kuin vuoristopolullakin: sen avulla jaksaa paremmin. Johtajan työnkuvan huomioiden on olennaista ammentaa oivalluksia ja tukea omaan johtajuuteen verkostoista. Aika moni asia on lopulta sellainen, että vaikka se yön pimeinä tunteina saattaakin valvottaa, löytyy aamun valjetessa läheltä yksi jos toinenkin, joka on pohtinut ihan samoja asioita. Usein johtamisen haasteet ovat verrattain geneerisiä ja liukuvat luontevasti yli toimialarajojen. Ammatillisen näkökulman lisäksi verkostoista on hyötyä oman jaksamisen kannalta: toinen johtaja, yhtä yksin hänkin, tietää yleensä parhaiten, mistä toinen puhuu.

Kannattaa siis hankkiutua vertaisverkostoon tai samassa tilanteessa olevien seuraan. Tapoja tähän on onneksi monia. Hallituksen vahvistaminen – tai vaikkapa yrityskummin käyttäminen – ovat suositeltavia ja hyväksi havaittuja keinoja. Johtajille suunnatuissa koulutuksissa vertaissparrailulla on iso rooli. Ja kyllähän toimarituttuja voi haastaa vaikka pyörälenkille. Siinä huomaa äkkiä, että suu käy samaan tahtiin kuin jalat.

Oman hyvinvoinnin systemaattinen johtaminen on myös tärkeää. Varsinkin itselleni se on tuonut tietynlaisen perustan jaksamiselle. Erityisesti minuun kolahti Aki Hintsan Voittamisen anatomia, jossa oli yksinkertaisesti ja maanläheisesti kerrottu hyvinvoinnin peruspilareista. Kun lisäksi mittaaminen, tilastot ja analytiikka ovat minua aina kiinnostaneet, johti yhtälö siihen, että tein itselleni hyvinvointi-excelin, jonka kautta seurasin ja johdin päivittäistä hyvinvointiani. Excelissä oli viisi tärkeää asiaa: veden juonti, liikunta, ravinto, nukkumaanmenoaika ja mindfulness. Annoin jokaiselle osa-alueelle arvosanan joka päivä, mikä auttoi pääsemään kiinni rutiineihin. Tämä auttoi minua oivaltamaan oman hyvinvoinnin systemaattisen johtamisen tärkeyden.

Hyvinvointi-excel kävi vuoden vaihteessa tarpeettomaksi, kun sain kouraani Ouran. Tunsin heti, että älysormus palvelee minua monella tasolla. Toisaalta bisneksessämme täytyy olla eturintamassa tunnistamassa trendejä, ja puettava teknologia tulee olemaan pian iso juttu: on ammatillisesti kiinnostavaa nähdä omakohtaisesti, mihin maailma on menossa. Toisaalta Oura antaa hyvin monipuolisen ja kiinnostavan näkymän omaan tekemiseen ja sen vaikutuksiin hyvinvoinnille.

Oura-sormuksen ja siihen liittyvän sovelluksen kohdalla tärkeimmät mielenkiinnon kohteet minulle ovat uni ja palautuminen. Lisäksi saatu data on lisännyt luottoa omiin tuntemuksiini. Joskus, kun olen päättänyt tehdä tietyn treenin, ja sisällä asuva suorituskeskeisyyden pirulainen haluaisi sen ehdottomasti myös tehdä, olisi helppo jättää huomioimatta kehon hiljaiset viestit. Oura vahvistaa omalla tavallaan niitä signaaleja, jotka itsekin jo tuntee, ja helpottaa näin päätöksentekoa: liikkua kannattaa silloin, kun vireystila on otollinen. Vastaavasti levätäkin voi hyvällä omalla tunnolla, silloin kun sen aika on. Myönteinen asia Ourassa on myös se, että mm. palautumista ja aktiviteetteja kuvaavat palkit ovat todellakin vain palkkeja – hyvinvointi-indeksi ei ota kantaa siihen, mistä ne tulevat. Esimerkiksi lumitöillä voi täyttää aktiivisuustavoitteen. Suorituskeskeisyys liikkumisen suhteen on jopa vähentynyt, kun ”pisteitä” voi kerätä pitkin päivää ja erilaisista aktiviteeteista.

Kaiken kaikkiaan keinoja johtajan oman hyvinvoinnin johtamiseen on tietysti monia. Oman motivoitumisen ja sitoutumisen näkökulmasta keskeistä on löytää itselle sopivimmat. Ketään tuskin haittaa – vaikkapa kotona – jos johtajaisä tai -äiti jaksaa työpäivän jälkeen vielä kiinnostua muidenkin kuulumisista. Ja käydä vaikkapa lasten kanssa pihalla pelaamassa palloa.

Päivä 5. Tähän on tultu. Kotiinpaluupäivän tuntemukset ovat kaikilla samanlaiset: tästä ei poikien reissu parane. Eikä mikään ole niin kuin ennen. Keski-ikää (käytän sanaa uteliaana, makustellen, en vielä kuitenkaan sitä täysin myöntäen) lähestyvä mamil-köörimme on todennut, että tämä on se juttu. Toki kaikki ovat tietynlaisen terveysherätyksen saaneet jo aiemmin – osa syntymässään, osa myöhäisherännäisinä – mutta nyt viimeistään siitä tulee kollektiivinen oivallus: näin tämän pitää mennä. Poikien reissulta voi palata myös lähtötilannetta täydemmin akuin, vaikka viimeisen illan dinneri hieman jäsenissä pyöräilyn ohella tuntuukin. Ja mikä parasta: vertaistuki tulee tällaisessa konseptissa kuin itsestään. Ja Oura, tuo lempeän vaativa hyvinvoinnin vahti, kiittää.

Hyvinvointiterveisin, Antti Haapakorva

Toimitusjohtaja vuoristoniityllä

Kiinnostuitko Ouran älysormuksesta? Koostimme muiden talenttien kokemuksia tekstiin Oura-sormus käytössä: kokemuksia arjestamme.